Koirat olivat agility harkoissa,kun poika tuotiin kotiin...näytimme koirille nukkuvaa lasta tämän ollessa sängyssä,niin Demi alkoi murisee. Enna ei tajunnut,että mitä piti katsoa. Murina muuttui kiinnostavaksi hännän heiluttamiseksi ja vikinäksi kun otin pojan syliin ja istuin lattialla poika sylissä ja koirat saivat haistella kättä,päätä ja pyllyä. Enna pelkäsi hieman,mutt oli silti kiinnostunut.Yöllä Enna ravas katsomassa lapsia kun inahtivat ja Demi tuli ruoka-aikaan nopeasti käväsemään ja painui takas maate.
Sama homma tytön kanssa seuraavana päivänä,mutta ilman murinaa,koska koirat olivat kotona ja näkivät kun tuotiin.
Lauantaina kävi isovanhemmat katsomassa ja kamalaa kun lapset oli heidän sylissä,koirat vahtivat ja hermostuneina ravasivat katsomassa kumpaakin vuorollaan,ettei vaan heitä satuteta. Rauhoittuivat heti kun me otimme lapset ja aloimme syöttämään niitä. Vielä piti käydä sänkyyn kurkkaamassa kun isovanhemmatkin kävi ennen kotiin lähtöä,ettei vaan ottaneet heitä.
Mukana hoitotoimenpiteissä ja nuuskuttelevat innollaan lapsia...naamalle emme ole antaneet mennä,kun Demi ainakin nuolee takaraivoa. Sitten kun ovat isompia..ja näkevät paremmin,etteivät pelästy...jos se kieli sattuu naamaan osumaan.
Appiukkokin sanoi että ihan eri koiria kuin ennen...haukkuvat vähemmän ja eivät häslää ja hypi sylissä,vaan käyttäytyvät rauhallisesti...
Toivotaan että jatkokin sujuu yhtä hyvin...silloin voi olla vaikeeta kun lapset alkaa liikkumaan ja ääntelemään enemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti