torstai 28. toukokuuta 2009

Kentällä...

Kävimme koko perheen voimin juoksuttamassa koiria kentällä...isäntä siis työnteli vaunuja ja nappulat nukkuivat.
Demin piti aika-ajoin käydä varmistamassa että pienokaiset olivat viell vaunuissa.
Tässä taas kuvasaastetta neitosista.

...Videopätkä Demistä ja supikoirapatukasta...Tämä on aika rauhallinen versio,kun piti itse kuvata. Agilitykentällä saa kyllä sormiaan varoa,kun neitosella menee joskus yli...

tiistai 26. toukokuuta 2009

Kesä tuli,karvat lähti...

Tytöt saivat tänään hienot kesäturkit. Nyt ne näyttää taas snautsereilta...
4tuntia trimmaajalla meni kun nyppi kaksi koiraa.
Enna meni heti esittelemään uutta lookkiaan naapurin Mustille,joka aidan raosta kurkki neitoja. Taisi Musti tykätä kun antoi Ennalle paljon pusuja peräpäähän.

...Kesäkoirat...

...Vauhtikin kasvoi kun turkki lähti...

...Pitihän sitä hieman poseeraa äidin mieliksi...

...Enna...
...Demi...

maanantai 25. toukokuuta 2009

Vauvat kotona...

Koirat olivat agility harkoissa,kun poika tuotiin kotiin...näytimme koirille nukkuvaa lasta tämän ollessa sängyssä,niin Demi alkoi murisee. Enna ei tajunnut,että mitä piti katsoa. Murina muuttui kiinnostavaksi hännän heiluttamiseksi ja vikinäksi kun otin pojan syliin ja istuin lattialla poika sylissä ja koirat saivat haistella kättä,päätä ja pyllyä. Enna pelkäsi hieman,mutt oli silti kiinnostunut.Yöllä Enna ravas katsomassa lapsia kun inahtivat ja Demi tuli ruoka-aikaan nopeasti käväsemään ja painui takas maate.
Sama homma tytön kanssa seuraavana päivänä,mutta ilman murinaa,koska koirat olivat kotona ja näkivät kun tuotiin.
Lauantaina kävi isovanhemmat katsomassa ja kamalaa kun lapset oli heidän sylissä,koirat vahtivat ja hermostuneina ravasivat katsomassa kumpaakin vuorollaan,ettei vaan heitä satuteta. Rauhoittuivat heti kun me otimme lapset ja aloimme syöttämään niitä. Vielä piti käydä sänkyyn kurkkaamassa kun isovanhemmatkin kävi ennen kotiin lähtöä,ettei vaan ottaneet heitä.
Mukana hoitotoimenpiteissä ja nuuskuttelevat innollaan lapsia...naamalle emme ole antaneet mennä,kun Demi ainakin nuolee takaraivoa. Sitten kun ovat isompia..ja näkevät paremmin,etteivät pelästy...jos se kieli sattuu naamaan osumaan.
Appiukkokin sanoi että ihan eri koiria kuin ennen...haukkuvat vähemmän ja eivät häslää ja hypi sylissä,vaan käyttäytyvät rauhallisesti...
Toivotaan että jatkokin sujuu yhtä hyvin...silloin voi olla vaikeeta kun lapset alkaa liikkumaan ja ääntelemään enemmän.

...Poika vasemmalla,tyttö oikealla...

...Näitä vahdin hyvin...
...Ettei vaan kukaan vie näitä...ja jos silt jäis maitoa...

...Isä,poika ja Demi...tietty...

perjantai 15. toukokuuta 2009

...harkkoja...

Pitkästä aikaa kun ehtii tännekin kirjoittamaan. Päivät kun viell menee sairaalassa,mutta nyt on alkanut menemään nappuloilla melkein kaikki ruuat pullosta,ettei tarvi nenämahaletkuun laittaa kuin pari ateriaa vuorokaudessa. =) Kyll ne koht on kotona ja päästään viettämään normaali arkea...
Demi ja Enna pääsivät eileen Katjan kanssa treeneihin,harjoittelivat lähinnä etenemistä,keppejä ja Demin kanssa paria hankalaa hyppyä ja putki kulmaa. Ennan kanssa kaikkea kivaa.kun oli vasta tokaa kertaa Katjan kanssa,mutta hyvältä näytti yhteistyö heilläkin. Minäkin lähdin mukaan katsomaan ja kuvaamaan neitosia...yllättäen sain vain Demistä 5kuvaa kun akun pirulainen loppui kamerasta. =(
No onhan täs aikaa kuvailla Ennaa myöhemmin...
Demillä oli taas vauhti päällä ja hyvin se meni,suostui jopa tekemään Katjan kanssa kepit...tosin kun Katja tuli liian lähelle niin mulkoili sitä pahasti ja Katja joutui jättämään hajuraon,ettei neiti lopeta keppejä kesken. Onhan se vaikeeta kun oma koira on perässä vedettävä ja eikä välitä jos olet lähellä,mutt tää meitin vanhempi neiti lopettaa heti kun menee liian lähelle...kauko-ohjattava koira. Minulla ei tietty vaikeuksia kun olen sen itse silleen kouluttanut,mutta Ennan kanssa on sitten muistettava se ettei se toimi niin kaukaanta...välillä tuppaa unohtumaan kumpis siin radalla menikää =)
Ennakin meni tosi innolla(eikä käynnyt ees minuu moikkaamassa,kuten Demi kävi taas monta kertaa),mutta epäröi hyppyjä...ja pudotti rimankin kerran. Se voi johtua hiekkakenttäpohjasta,joka on karkeeta,ettei oikein tahdo hypätä,mutta pakkohan sille on hieroja soitettava,jos siell jotakin on. Sais vaan ne lapset pian kotiin,niin sais koirat hierojalle.
Sitten kävimme tunnin lenkillä...minäkin vaikka en vissiin sai tehdä niin pitkiä lenkkejä,mutta sektiohaava ei ainakaan ole kipeä aamulla eikä lenkillä eileen...ehkäpä tässä sitten aina välillä uskaltaa vähän pidemmän lenkin tekemään kuhan muistaa ottaa rauhallisesti.
Ai niin...uusimmassa koiramme lehdessä oli juttu,että Ruotsissa on BOT-loimi julistettu doupingiksi,sivulla 80...
että semmoista naapurimaassa tällä kertaa =)

...Demin tyylinäytteitä......putkesta ulos...
...kaukaa se hypää...
...seuraava este on putki...ilme sen kertoo......Putkesta putkeen...

keskiviikko 6. toukokuuta 2009

Vauvoja ja mököttäviä koiria

Meitin kaksoset päättivät sitten tulla maailmaan rvk 32+5. Äiti kiidätettiin 26.04.2009 Kotkan sairaalaan,missä tehtiin alku valmistelut,eli laitettiin tipat ja keuhkoja kehittävä lääke. Sitten odotimme 2tuntia ambulanssia jolla menimme todella kovaa kyytiä Helsinkiin Naistenklinikalle. Äiti sai ilokaasu jonkin aikaa mutta ei se kauan auttanut. Sektio suoritettiin... Klo.17.09 syntyi 2,220g poika ja 17.10 1680g tyttö. Poika aluksi oli laiska hengittämään,mutta olo koheni muutamassa tunnissa. Viikon olin Helsingissä lasten kanssa,jolloin isäntä hoivasi näitä karvaisia kavereita kotona. Lapset saatiin eileen Kotkan sairaalaan,että ovat nyt onneksi vähän lähempänä.

...Pikku-rinsessa 5.5.2009...

...Pikku-rinssi 5.5.2009...

Koirille toimme maanantaina rätin jossa oli vauvojen tuoksuja. Mutta eihän se aluksi kiinnostanut ja Ennaa se kiinnosti enemmän. Demi on ollut aika ärrimurri minulle. Vahtii kyllä etten vaan häviä minneen,mutta isännän kainaloon hakeutuu. Joka kerta sen ilmeestä näkee kun lähdemme vauvoja katsomaan,että "Voi ei älä mee,älä jätä..." mutta se riemu kun huomaakin että tulen takaisin ja nyt kun jaksan käydä niiden kanssa kävelemässä (näin aluksi saan kävellä vain 15min) niin päivä päivältä sen iloisuus palaa.
Mutta se sunnuntain ilta oli ihan kamala,kun se oli niin apaattinen. Enna nyt on oma ihana hömelö itsensä joka ei vaan pysy paikoillaan. Sen häntäkin on alkanut elää ihan omaa elämää...se pyörii ympäri. Koirat meinasivat syödä minut sunnuntain iltana kun astuin ovesta sisään. =).

...Loukkaantunut käppänä...

Kunhan saadaan vauvat kotiin ja äiti saa alkaa käymää pidempiä kävelyitä,niin ehdimme taas antaa koirillekin enemmän huomiota,kun ei tarvi rampata sairaaloissa.
Toki koirat ovat varmaan sitten taas TODELLA loukkaantuneita kun tuodaan vauvat kotiin...mutta kyllä se siitä lähtee.
Onneksi Katja on luvannut 1,5-2kk hoitaa koirien agility treenit,kun Katjan Olli jää tämän kesän jälkeen eläkkeelle,niin Katja ei sen kanssa treenaa vain kisaa ja pääsevät sitten Katjan kanssa torstaisin pitkälle lenkille. Onneksi on tämmöisiä ihmisiä jotka haluavat auttaa... =)

Annelle vielä iso kiitos kukista ja myös kaikkille muille onnittelijoille.