Kouvolan kisat 25.7.2009

Lauantain aamuna suuntana Kouvola...agilitykisat tiedossa. Minä taas oman tapani mukaan jännitin ihan pirusti tulevaa koitosta,kun taas Demi oli perjantain illasti asti ollut into pinkeenä,kun ties minne ollaan menossa kun illalla pakkasin auton.
Eka rata meni ok...kepeille asti,kun mie niin jännitin niitä ja pieleehän ne meni!! Allan Mattssonin radalta HYL,mutta nämä kokeneemmat agility ihmiset kyll sanoivat ettei se rata ollut 1-luokan vaan 3-luokan hyppyrata...oli niin vaikea.
Ajatukset kasaan seuraavaa rataa varten,kepithän ne tietty sieläkin ovat kun on agilityrata kyseessä. Olin ihan varma ettei siint mitään tule,kun juuri ennen meidän vuoroo menetin kontaktin Demiin,se oli aivan muissa maailmoissa...ei vaan maksettu oli joten lähdimme Marja Lahikaisen radalle. Hyppy,hyppy,hyppy...koira aivan omissa atmosfääreissä. hypyn jälkeen piti suorittaa n.180asteen käännös putkelle ja Demi kaarteli kohti A-estettä.
Ei muuta kuin ääntä peliin ja karjasin "DEMI"...sit se syttyi...Sen jälkeen se olin mie joka juoksi ja koira vei.
3. viimeisellä esteella kuulin Katjan huutavan "jes!". "Keskity,loppuun asti..." ajattelin ja DADAA...meidän toinen 0-tulos ja 1.sija tuloksella -8,22!!! Tulos taulukko täällä ...

Aivan mahtava tunne kun oon saanut kuuron,itsepäisen ja vauhdikkaan koiran toimimaan. Tämän takia näit partanaamoja mie rakastan ylikaiken,kun niiden kanssa oikeasti saat löydä päätäs seinää,mutt sitten kun saat sen tekemään niin se onnistumisen riemu on rajaton...ei miulle mikään aina valmis palvelemaan koira sopisi.
Kyllä kelpasi tulla kotiin pokaalin,ruusukkeen,lahjakortin,koirien namujen,lakupussin ja hienon purina koiran makuualustan kanssa kotiin. Rainokin oli niin ylpeä isi.

Seuraavaksi menemme 2.8 Haminan kisoihin (tuohon n.2km päähän)...Tuija Kokkosen radoille ja toivotaan että sieltä se viimeinen 0-tulos tulisi ja siirtyisimme 2-luokkaan.
Katjahan oli sitä mieltä että kyll me jo syksyllä ollaan 3-luokassa...saas nähdä,kun noi juoksutkin painaa päälle,tosin Demin viimeisethän ne sitten on.

Yhteenvetona voin sanoa että koira on aivan loistava ja nopeus riittää sijoihin,kunhan omistajalla on kaikki hallinnassa eikä hölmöile!!!

Vähän kuvia heinäkuulta...

...Kaunis tyttö...
...Mitäs tuolla on....
...Naapurin puolella on,tai siis OLI mansikoita...

...Näetkö nyt varmasti miut?...
...mie täss taas poseeraan...

...Eipä ole täss koirassa ylimääräistä...

Fiilistely kuvia...

Kyllä nauttii koirat kesästä. Todella hienoja ilmoja ollut koko viikon.

...välillä varjossa...
...sitten taas riehuttiin...

...ja pitihän naapureitakin vahtia...

...Demi innostui poseeramaan...Pitää näköjään "kivittää" Demi...

Tulihan se sieltä...

Demin ensimmäinen nolla tulos agilitystä...ja hieno 3. sija osaanottajia oli kuitenkin 35. Odotetaan tuloksien saapumista tänne . Toiselta radalta Demille HYL.
Enna ensimmäinen kisa meni ihan kivasti sekin vaikka HYL sieltä tuli,mutta se tuli mustalta putkelta,joten ei haittaa...pääasia et Ennalla oli kivaa ja se meni mustaan putkeen...jopa kaksi kertaa.. =)
Heinäkuussa seuraavaksi lähtää Kouvolaan 25.7...

Eileen olimme treenaamassa agi-rotua varten. Enna meni Emman kanssa koska Emman oma koira ei voi osallistua kisaa ja voi taivas miten taitavasti Enna menikään...Kyllä huomaa kun on kokeneempi ohjaaja kyseessä. Demillä vaa oli vaikeeta,kun lähti Ennan jälkeen "radalle" niin ei oikein aluksi voinut keskittyä,kun piti Ennaa päästä moikkaamaan...Tehtiin siis lentäviä lähtöjä agi-rotua varten...

Nyt järjestelemään ristiäisiä...tytöt meneekin siksi aikaa pois kotoonta kun on juhlat,etteivät ne stressaa kun tulee 25 vierasta tähän 75neliön kämppään ja kun kaikki tahtoo kuitenkin pitää lapsia sylissä...

...Enna hyppy... kuva:Satu Airaksinen
...Kepit...ke-ke-ke-ke-ke... kuva:Satu Airaksinen

..."Meilläkin on tommosii kotona,pienenmpiä ja kaksi"... kuva:Satu Airaksinen
..."Äiti,tuleeko meitin omista NOIN isoja?"... kuva:Satu Airaksinen

...Nollaa lähdössä ottamaa... kuva:Satu Airaksinen

...Demi kepeillä...on se koirakin siellä... kuva:Satu Airaksinen
..."Vähänkö oon hyvä"...

Tämmöistä tällä kertaa

Hyvin on tämä koira- ja lapsiperheen arki lähtenyt sujumaan. Koirat ovat enemmän kiinnostuneita ja innokkaita kun mustasukkaisia jota aluksi pelkäsin kuollakseni...Katsotaan kun nappulat alkaa liikkumaan. Silloin pitää kyll olla todella tarkka ettei ne pääse käsiksi koiriin.
Ristiäisiä tässä kovasti ollaan valmisteltu ja on tämä päivittäminen jäänyt vähemmälle. Lapsoset saavat nimet 28.6 klo.13.00...

Meillä koettiin sunnuntaina kauhun hetkiä...Olimme isännän kanssa sisällä kun kamala ulina kuului takapihalta,tajusin heti että se oli Demi. Juoksimme katsomaan mitä tapahtuu,Enna juoksi häntä koipien välissä meitä vastaan ja Demi oli kyyryssä nurmikolla oikea etutassu ylhäällä.
Minä vedin aivan paniikkiin kun Demi ontui tassuaan ja aloin kaivamaan päivystäjän numeroo kännykästä (kännykässäkin taitaa olla enemmän ell ja koirahierojien numeroita kun omien kavereiden)...onneksi isäntä oli kotona ja sai minut rauhoitettua,että odota vähän,katsotaan...
5min päästä Demi oli kun mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan ja juoksenteli Ennan kanssa pihalla ja hyppi sohvalle ja sängylle.
Aloin soittelemaan hierojille,että jos saisin jonkun tulemaan maanantaina,kun tiistaina,siis tänään on kisat. Onneksi sitten sai yhden naisen tulemaan.

Hieroja katseli miten Demi juoksi ja käveli ja sanoi ettei sen liikkeissä ainakaan mitää näy. Otti koiran olkkarin lattialle ja alkoi hieromaan. Niskasta löytyi pienen pieni jumi kohta,mutta muuten koira oli kuulemma unelma kunnossa(epäili koiran menneen niskan kautta ympäri silloin sunnuntaina kun me emme käytä kaulapantaa tai sitten se saattoi olla jotain muuta)...sanoi että tuskin ikinä hieronnut näin jumitonta koiraa.
Sitten se alkoi käsittelemään takajalkoja...oikean kohdalla se ylisti Demin lihaksi ja sanoi että hyvin kovat,ettei ole löysää (siis lihasmassa on kovaa,tervettä lihasta)...vasemman kohdalla sanoi että tästä jalasta on surkastuneet lihakset,ihan pehmeet..arvatkaa vaan pelästyinkö. Kyseli ett onko liikkunut normaalisti ja tutki jalkaa ja naurahti sitten...Demi osaa vain olla niin rentona hieronta tilanteessa että sen kaikki syvätkin lihakset rentoutuu =) Todella hyvä ominaisuus koirassa joka harrastaa paljon...välttyy jumeilta.
Hän tulee 6.7 uudestaan käsittelemään molemmat tytöt,ihasteli viell lähtiessään snautserin ulkomuotoa.

Kamala kun jännittää ilta niin paljon...Ennan kisa depyytti ja Demi aloittaa kisakauden 2009. Koiria on Porvoossa käytävässä kisassa agilityradalla 44 ja hyppyradalla 40...Enna osallistuu vain agilityradalle ja Demi molempiin. Joten odotuksen palkintopalli siojen suhteen voin haudata,kuhan sais niitä nollia molemmille...
Yritän tulla kertomaan viell illalla että miten meni,mutt toden näköisesti jää huomiselle.

...Demin reidet...

...käsi kädessä...
....tästä huomaa miten pieni tyttö oikeesti on...
...isi on rakas...

...rennot kisakäppänät...

HYVÄÄ JUHANNUSTA!!!

...ja rauhallista...

t.Demi,Enna ja isäntäväki

Kivaa koirille ja itselle...

Tilasin koiruuksille uudet lelut agilityyn kun kanin nahka on ainakin 5000 eri osassa,eikä sitä saa oikein enää paikattua...on jo niin täynnä ompelulankaa. Kävin eileen kokeilemassa miten koirat minun kanssani liikkuvat pitkästä aikaa agilityssä ja voi sitä riemua ja koirat olivat aivan mahtavia. Ens viikosta alkaen alan taas itse treenaamaan kunnolla koirien kanssa,kun vatsakin kesti juoksemista. Heinäkuussa alkaa jo kuitenkin kisakausi Agirodulla 5.6 Nastolassa.

...Tämmöiset tytöille...Lehmä- ja lammaspatukat...

Pitihän sitä itselleen kesänkisoihin tilata jotain edustavaa ja tietty käppänöihin liittyvää.

...Saankohan vihaisia katseita...

...sitten tämmönen söpöily kuva viel...tyttö ja käppänät...

Kentällä...

Kävimme koko perheen voimin juoksuttamassa koiria kentällä...isäntä siis työnteli vaunuja ja nappulat nukkuivat.
Demin piti aika-ajoin käydä varmistamassa että pienokaiset olivat viell vaunuissa.
Tässä taas kuvasaastetta neitosista.

...Videopätkä Demistä ja supikoirapatukasta...Tämä on aika rauhallinen versio,kun piti itse kuvata. Agilitykentällä saa kyllä sormiaan varoa,kun neitosella menee joskus yli...